Jonain päivänä

Järjetön halu saada jotain aikaiseksi. Suunnitelmia olisi sekä tätä päivää että tulevaisuutta varten. Otan itseäni niskasta kiinni ja päätän ettei tämä ole vain hetken huumaa ja ohimenevää. Sanon mitä ajattelen, mutta osaan myös hillitä itseäni. Yleensä pidän aina sanani, toivottavasti pystyn siihen nytkin.

Joskus tekis mieli juhlia kauan
pari viikkoa ainakin
laiminlyödä kaikki työt
ja rikkoa puhelin

Mä söisin ja joisin ja valvoisin aina vaan
ei siihen kukaan kuolis

se olla voisi se oisi niin ihanaa

 Kumpa voisin vain hypätä ajanvirtaan ja unohtaa kaikki huolet. Toisinaan olisi mukavaa kun ajan voisi pysäyttää juuri tähän, joskus toivoo pääsevänsä takaisin menneeseen. Silti pakko paahtaa kokoajan täyttä päätä eteenpäin, suuntana suuri ja tuntematon.

Olen siis kolmannen vuoden opiskelija Torniossa Peräpohjolan Opistolla. Opiskelen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Valmistuvan luokan maine pistää kovat odotukset suorituksille. Tällä hetkellä vietän pidennettyä viikonloppua kotona, vailla tekemistä, vaikka rästitehtävät painaa päälle ja opinnäytetyö pitäisi jo olla aluillaan. Stressi.

Vielä joku päivä, haluan katsoa eilistä ja hymyillä,

elää tätä päivää kuin huomista ei olisi

ja katsoa tulevaisuutta kirkkain silmin.

Pitäisi olla aikuinen jo,

vaikka vielä eilen

sain leikkiä lailla lapsen

 

Voi kerkeänhän kasvaa aikuiseksi myöhemmin?