Syntymäpäivät

Minusta alkaa tuntua, että syntymäpäivät merkitsee minulle joka vuosi vain vähemmän.

Ajattelin, että nyt kun täytän yhdeksäntoista,
tämä on vähän samanlainen välivuosi kuin silloin,
kun täytin seitsemäntoista. Olin väärässä.
Kun olin seitsemäntoista, nautin syntymäpäivästäni.
Tänään en niin tehnyt. Enkä edes tiedä miksi.
Odotin kai jotain liikaa.

Kaihoisaa ajatella,
että lapsena sitä aina odottamalla odotti sitä päivää,
kun olisi taas vuoden vanhempi.

Silti minusta tuntuu, että joka vuosi
odotan syntymäpäiviäni ihan yhtä suurella innolla.

Heräsin tänään niinkuin minä tahansa muunakin päivänä.

Kävelin alakertaan, äiti toivotti minulle hyvää huomenta,
sain halin, humpin & synttärionnittelut.
Ihana Äiti, se jaksaa aina muistaa. ♥

Ajattelin myös, että tänään teen jotakin mukavaa,
pientä ekstraa, jotain normaalista arjesta poikkeavaa.
Hemmottelisin ehkä hieman itseäni.
En tehnyt sitäkään.

Äiti leipoi mustikkapiirakkaa, minä tiskasin.

Kummitätini tuli käymään rakkaan kummityttöni kanssa kylässä.
Näistä vierailuista nautin aina.
Arkisin ja juhlapäivinä.

Kun kummitätini & kummityttöni lähtivät kotiin,
kävimme hakemassa kaverini ja hänen lapsensa
vielä meillä käymään kakkukahvilla.
Näistäkin vierailuista nautin täysin siemauksin.
Arkisin ja juhlapäivinä.

Jotenkin vain tuntuu, että tästä päivästä puuttui jotain erityistä.

                                    Johtuuko se siitä, että isoveljeni ei ollut kotona juhlimassa?

                Johtuuko se siitä, että isi onnitteli minua vain facebookissa ja tekstiviestillä?
Johtuuko se siitä, että kukaan ei soittanut minulle ihan vain onnitellakseen?

Johtuuko se siitä, että tunnen oloni muutenkin yksinäiseksi?
Johtuuko se siitä, että kaipasin vain jotakin enemmän?

Johtuuko se siitä, että ... ?

                                                                                                            En tiedä. 

 

Tämä kaikki tuntuu turhalta, koska olen aina pitänyt itseäni

jotenkin sellaisena ihmisenä, että ei minusta niin väliä.
Olen aina yrittänyt nauttia elämän pienistä iloista.
Kyllä tämä tästä. Olen varma siitä.
Huomenna asiat on taas paremmin.
En yritä mitään, nautin vain siitä mitä saan.

Muista ottaa elämästä kaikki irti & nauttia!
~Hande~

Muistot ♥

                                                  

Muistan hetket kuin eilisen
silloin olin onnellinen
Kuvia katsoessani hymyilen
vaikka kyynel vierii poskellani

Olette ihania. Muistot säilyy. ♥

Kauhukuvat päässäni...

"Asiat muuttuu, ihmiset muuttuu, 

mikään ei pysy ennallaan.

Tulevaisuus pelottaa."

Tuntuu, että kaikki liikkuu liian nopeasti eteenpäin tasaisen tappavaa tahtia.

 Kaikki paitsi minä.

Kolme vuotta elämästäni on kulunut hetkessä, käteeni jäävät vain muistot menneestä, kaikesta siitä hyvästä ja ihanasta, mitä opiskelu elämääni hetkellisesti toi. Ihania ihmisiä, oma pieni kämppä, asuntolaelämä ja kaikki se muu... Se alkaa olla ohi. En oikein osaa vieläkään käsitellä asiaa, vaikka totuus on, että kuuden ja puolen viikon päästä meidän luokasta suurin osa valmistuu. Lähtö maailmalle koittaa.


Täytyy hakea tuulta siipien alle ja yrittää lentää, kohti tuntematonta. Juuri se tulevaisuudessa pelottaa eniten: Entä jos valitsen väärän reitin? Mitä tulevaisuudessa odottaa juuri minua? Mitä minä odotan tulevaisuudelta? Tulevaisuus on silti asia, jota odottaa innolla. Huomenna olen viisaampi, ensi viikolla tiedän enemmän. Tulevaisuus tulee kyllä odottamattakin. Elä tätä päivää, jotta et menetä arvokkaita hetkiä. Muista kuitenkin muistella myös mennyttä, sillä muistoista saat voimaa, mutta voit myös samalla varmistaa, ettet toista omia virheitäsi. Älä murehdi tulevaa; jos haluat, että huominen on parempi päivä, tee siitä sellainen.  

Tiimalasin hiekka alkaa olla lopuillaan, 


viimeiset hiekanjyvät jyrähtelevät alas 


kuin jättiläismäiset kivenlohkareet. 


Yritän kaikin voimin pitää niitä hyppysissäni 


vielä hetken, edes pienen hetken


mutta ne valuvat armottomasti sormieni välistä.






Yritän aina etsiä jotain uutta elämääni, kehittää itseäni ja tehdä huomisesta vielä paremman päivän kuin tänään. Silti minua pelottaa, että asiat muuttuvat. Pelkään, että asiat muuttuvat liikaa.

Mutta miksi kaiken sitten pitäisi olla 

ihan samanlaista kuin se aina tavallisesti on?

~Muumimamma~

Koti on siellä, missä on rakkaimmat ihmiset.

Äiti
Jos maailma satuttaa
Saanhan tulla luoksesi

Isi 
Rakastathan minua aina
Ihan ehdoitta

Veli
Suojelethan minua
Sittenkin kun olen aikuinen

Onhan minulle aina paikka kotona?

   Jos aina pitää kiirettä,

           ei koskaan ehdi tehdä mitään.

Kiireetöntä päivää sinullekin...

              ~Hande~